Veikkoset sivukölisaria - mökkisoutajan unelma SOUDA TAI SEILAA TEKSTI JA KUVAT: TIMO KUUKKANEN     SOUTUVENEESEEN ON TAVAN TAKAA HANKITTU PIKKU SPURRA, KUN AIROJEN RIUHTOMISESTA ON TULLUT PAKKOPULLAA. UUTTA ON SE, ETTÄ KULKEMISTA VOI HELPOTTAA MYÖS PURJEELLA, JONKA ASENTAA KÄDEN KÄÄNTEESSÄ, ILMAN TYÖKALUJA. JA HOMMA TOIMII. Kymmenisen vuotta sitten soutuveneisiin viriteltiin peräpurjeita. Ajateltiin, että nyt saa turha soutaminen riittää, antaa tuulen viedä. Peräpurje ei jaksanut kauan kiinnostaa; se ei luovinut, koska tavallisessa soutupaatissa ei ollut köliä. Pelkkä peräsin ei riittänyt, vaikka purje ja peräsin olivatkin lähes tasapainossa. T:mi Veikkoset on käynyt vanhan idean kimppuun uudelleen ja tehnyt soutuveneestä purjeveneen, ja tällä kertaa toteutus on onnistunut. Soutuvene luovii melkein kuin purjevene. Itse asiassa niin hyvin kuin soutuveneeltä voi odottaa. Soutuvene purjehtii yllättävän hyvin. Runkonopeus tuli vastaan helposti ASENNUS PALJAIN KÄSIN Testiveneenä oli sinisellä kilvellä varustettu Päijän 471, mutta koko idean kantava ajatus on, että purjehdus-varustus voidaan kiinnittää mihin soutuveneeseen tahansa. Veneeseen ei tarvitse tehdä ainuttakaan muutosta, ei reikää eikä lovea. Peräsin saranoineen ruuvataan peräpeiliin samalla tapaa kuin perämoottori. Kölin virkaa hoitaa kaksi sivuköliä, jotka tulevat veneen ulkopuolelle. Kölit ja maston jalka muodostavat yhden kokonaisuuden. Maston jalka on keskellä, ja siitä lähtee V-kulmasssa taaksepäin kaksi teräspalkkia, joiden päähän kölit on kiinnitetty. Koko systeemi asetetaan veneen partaiden päälle siten, että maston jalka tulee etummaiselle tuhdolle ja kölit veneen laidoille. Teräspalkit säädetään veneen leveyden mukaan. Kölisarja kiristetään paikalleen isoilla siipipulteilla parraslistan alapuolelta. Purjeeksi kelpaa ihan tavallinen purjelaudan rätti mastoineen. Vanhempikin käy. Jos sellainen on omasta takaa, pääsee kaikkein halvimmalla, mutta sen saa myös sivukölisarjan valmistajalta. Purjelaudassa tarvittava mastonivel pitää vaihtaa teräksiseen putkentumppiin, joka pitää maston pystyssä ilman vantteja ja staageja. Purjeessa valmiina olevan puomin päähän kiinnitetään paksu skuuttiköysi, ja alkuvalmistelut ovat siinä. Soutuveneen muuttaa purjeveneeksi alle 1/2 tunnissa. RUNKONOPEUS TULEE VASTAAN Testipäivä oli keskikesän tuulisimpia. Harmajalla puhalteli pohjoisesta 8-11 m/s, mutta aivan Lauttasaaren suojissa vähän maltillisemmin, eikä aallokko ollut siinä kohtaa mahdoton. Purjehdusvarustukseen ei kuulu skuuttilukkoja eikä -taljoja, mutta purje olikin yllättävän kevyt käsitellä. Ainut skuuttilukko on nyrkki. Skuuttikädellä voi sentään ottaa tukea laidasta, jolloin purjeen käsittely on kevyttä. Skuuttilukon puute on myös turvallisuuskysymys. Pahan puuskan tempaistessa köyden voi yksinkertaisesti päästää irti. Hankaimeen voi tietysti tökätä tapin ja kietaista skuutin sen ympäri, mutta se heikentää turvallisuutta. Köysi taatusti sotkeutuu siihen joskus. Skuuttiköysi on paksu. Se on mallia auton hinausköysi, joka on pehmeä käsitellä muoviseoksesta huolimatta. Toki köydeksi voi hankkia juuri sellaisen vetimen kuin itse haluaa. Purjeen oikea asento sivutuulella ja luovilla löytyy helposti keksijän nyrkkisäännöllä: kun purje lepattaa vapaasti, otetaan skuutista kiinni veneen keskikohdalta ja vedetään käsi tuulen puolen laidalle. Systeemi tuntuu toimivan oikein hyvin. Vene kulkee. Tiukempi kiristys taivuttaa vain maston hurjalle luokille eikä siitä ole vastaavaa hyötyä. Soutuvene saavuttaa runkonopeutensa jo 5-6 m/s avotuulessa. Kovassa tuulessa vene yrittää puskea väkisin yli liukukynnyksen, mutta turhaan. Veneen pohjan pitäisi olla kantavampi. Soutuveneen luoviominaisuudet olivat yllättävän hyvät, vaikka purjeveneen herkkyyteen ei päästäkään. Vene on hyvin nousukärkäs, mikä korostuu vahvassa tuulessa. Syy löytyy köleistä ja purjeesta: purjepinnan keskipiste on liikaa kölien keskipisteen takapuolella. Kölejä voi taittaa jonkin verran taaksepäin, mikä helpottaa vääntöä hiukan, mutta ei riittävästi. Se aiheuttaa peräsimeen runsaasti painetta, mikä jarruttaa ja rasittaa peräsintä. Ja pitemmän päälle kättä. Koelenkillä peräsin olikin irrota peräpeilistä. Kiinnitysruuveja piti kiriä kesken kaiken. LEVEÄPERÄINEN PARAS Veikkoset sivukölisarja sopii runsaiden säätövarojen ansioista mihin soutuveneeseen tahansa, olipa se leveä- tai kapeaperäinen, savolais- tai meriläismallinen. Ja ellei sovi, valmistaja sorvaa hetkessä käyvät osat. Testissä ollut savolaismallinen, lujitemuovinen Päijän 471 soveltuu purjehtimiseen hyvin, koska se liikkuu sulavasti, se on vakaa ja siinä on suhteellisen pullea, kantava perä. Veneen kellukkeet ovat purjehtimista ajatellen kätevästi laidoilla, missä ne toimivat hyvin istuimina, kun vähän enemmän tuulee. Kun tuulee paljon enemmän, pitää nousta jo partaalle. Soutuveneen korkea parras pitää roiskeet aika hyvin ulkopuolella, mutta tuuli ottaa siihen lujasti. Se haittaa etenkin luovilla. Päijän-veneessä purjehtii helposti vain kaksi tai kolme, sillä masto vie käytännössä koko etutuhdon. Toki se sopii myös yksinpurjehtijalle, jos purjehtijan paino riittää pitämään veneen pystyssä. Muussa ta pauksessa veneen pohjalle voi lisätä painolastia. Painolastista on myös se hyöty, että sillä voi tasapainottaa veneen pitkittäissuunnassa. Perä näet pyrkii painumaan ja keula nousemaan, kun perämies istuu perässä. Ei ole haittaa, jos veneen perä on kantava. Voisi hyvin kuvitella, että mökiveneilijällä on käyttöä sivukölisarjalle, jolla soutuveneestä rikaa purjeveneen vartissa. Tuohan se vaihtelua ja virikkeitä hankainten kitinään ja peräprutkun pärinään. VEIKKOSET SIVUKÖLISARJA Hinta ilman purjetta ja rikiä 2.680 mk regattamallin purjeella ja rikillä 4.680 mk Suunnittelija/ Veikko Malkki